lauantai 27. elokuuta 2011

So, more chocolate?


I had a little fight with blogger, to make the blog look decent, if not pretty. I'm no good at this. Just like I've been trying to cook, but am not the little kitchen faery of my dreams either.

But what is this my eyes see?
Angelic Pretty trying to make something that a lover of classic and sweet might like too. And I do. 
Not enough to spend a fortune on it,(right now at least) being pretty broke and all. But still I like where this on the road from candy overdose to classic sweetness train is going. I like it a lot.

torstai 25. elokuuta 2011

Keinulla syksyä odotellen.

En ollutkaan pitänyt laventelin väristä rakasta Babyn mekkoani pitkiin aikoihin.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Japanin matka osa 1. Kyoto

Olimme häämatkalla Japanissa kesä- ja heinäkuun taitteessa. Ensimmäisen viikon vietimme Kyotossa.
Ryokanin tatamimatot ja tee tuoksuivat hyvälle, mutta kuuman sään vuoksi ei juurikaan tehnyt mieli kuumaa juotavaa.Sää oli kuin saunassa. Etsimisen jälkeen löytyivät, jopa rappuset Metan kauppaan. Palvelu oli ystävällistä. Myyjätär puhui jonkin verran englantia, ja kikatteli iloisesti ihan kaikelle, mitä sanoin. Se, että olemme häämatkalla, oli paras vitsi ikinä.

Ostoskadun varrelta löytyi myös liike, missä oli brändiä ja no hieman huonolaatuisempaa tavaraa sekaisin. Sieltä tarttui mukaani Victorian Maidenin ruusuhiuskoriste. Metan kaupasta mukaani tartui tilaystävällinen monikäyttöinen laukku ja rakkaani osti minulle rusettihiussoljen. Loppuviikon sitten nautimmekin upeiden vanhojen temppelien katselusta. Astetta hauskemmat matkakuvat löydät livejournalistani.

Babyn kaupasta mukaan tarttui myös taiteltava päivän/sateenvarjo. Matkoilla usein sellaista tarvitsee ja isojen aseellisten kuljetus lentokoneessa muodostuu aina mahdottomaksi.


Lempiasioitani lolitassa

-Käydä metsäkävelyllä. Rakastan luontoa ja saan lolikuplailla rauhassa satumaisessa ympäristössä. Oravat eivät vaadi minua selittämään miksi ja mitä ihmettä olen tekemässä noin outona.

-Juoda teetä kauniista kupista.
(Valitettavasti kuvassa ei ole oma kaunokaiseni.)
Olen löytänyt teen ilot taas uudelleen.

-Kuvat, katsella muiden satumaisia shootteja, sandom inspiroivia kuvia. Välillä suunnitella vaatimattomampia omia.Tumblr on vienyt mennessään. Aikoinaan minulle lopullisen inspiroivan sykäyksen ryhtyä lolitaksi kaikesta huolimatta, olivat Upean Emmien satumaiset kuvat.

-Maistuvatko tiede ja taide paremmalle lolitaan pukeutuneena? Kuka tietää ehkä maistuvatkin. Auttavat pääsemään tunnelmaan. Minulle lolita-kupla on paljon muutakin kuin lolitaa. Ehkä pitäisi puhua satumaisessa esteettisyydessä vellomis-kuplasta. Tähän lolita toi minulle, toki ison, mutta vain yhden uuden lisäelementin.

-Samanhenkisen seuran löytyminen. Pidän eniten pienistä miiteistä, joissa pääsee oikeasti juttelemaan ihmisten kanssa.


perjantai 19. elokuuta 2011

Syksy tekee tuloaan

Juuri nyt innostaa.

-Hatut. Kesän innostus olkihattuihin, jatkuu innostuksella kaikenlaisiin historiainnostuneisiin päähineihin. Bonnetit ovat näyttäviä, ja enemmän nykyisinkin käytössä olevat hatut tuovat fossiililolin kokonaisuuteen enemmän aikuismaisuutta, kuin rusetit ja headdressit.Loputon unelmien kaivo, kiitos linkistä Kaino.

-Kynsikkäät, hieman suojaa, mutta tuntoherkät sormet.

-Irtopitsikaulukset.

-Korit, kesällä käydään piknikillä, mutta syksyllä kerätään talteen metsän antimet.

-Mori-henkisyys. Odotan malttamattomana, että pihlajan marjat ja tammenterhot vähän kypsyvät


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Syyskävely

tattis

keuijukehä


Little white ridinghood? Olen hyvin mieltynyt tuohon Sweet-sweetin keeppiin.Odotan ruskan alkua.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Päivän asu

Elokuvissa rakkaan aviomiehen kanssa.
If by day they are called parasols, are they paralunas by moonlight? Ja miten niin auringon yli?

lauantai 13. elokuuta 2011

Tea please!


Ihanaa kun ilmat ovat taas niin viileitä, että kuuma juoma maistuu. Kävimme rakkaan aviomieheni kanssa ostoksilla ja mukaan tartuivat tämmöiset

Päivän asu.

maanantai 8. elokuuta 2011

Lolita lukee lolitaa

Nakobovin ja muodin lolitaa huumaava yksityiskohtien runsaus. Mutta missä muodin lolita on esteettisestä menneestä haaveileva, kirja on aikansa hermoilla inhorealistinen.  Tiedättekö sain kerran netissä yksityisviestin. "miksi ihmeessä yritätte jäljitellä Lolitaa? Etkö ymmärrä, ettei Lolita ollut mikään kiltti tyttö?" Pitäisikö lapsen olla kiltti raiskaajalleen? Sanoa kiitos ja niiata? Niin nopeastiko Humbertin kaunis melodinen valituslaulu, saa meidät unohtamaan, mitä kirjassa tapahtuu? Vaikka niin on ohimennen kirjoitettu kaiken muun sekaan, eivätkö Lolitan, jolla ei ollut muuta paikkaa mennä, hiljaiset yönyyhkytykset kuulu?

Niin ne jotka ovat tunteneet mörön nimeltä pedofiili, tuntevat liian hyvin, ja ne, jotka eivät ymmärrä tunteneensa, eivät ymmärrä, että ihan jokainen heistä on oman rakkaudentarpeensa traaginen uhri. Nakobovin herra H on varmasti muita keskivertoa älykkäämpi kielivirtuoosi, mutta ei muulla tavalla erilainen. Hänen suhtautumisensa kaikkiin kultaisen "nymfetti-iän" ohittaneisiin naisiin on pinnallisen etovaa, näiden "hyljemäisten" otusten ainoa arvo on hänelle, uusien nymfettejen, hänen himonsa objekteiksi sopivien tyttölasten tuottajina.

Yksi lempikohtani, on kun Humbert pienestä kommentista hieman tajuaa, että ehkä Lo ei olekaan niin tuikitavallinen teini, vaan hänessä voi olla tasoja, joita hän ei ole koskaan tuntenut. Minä sanon ettei uhria voi koskaan tuntea sellaisen ihmisen silmin, joka on hänestä tehnyt sellaisen. Humbert Humbert on vaarallinen mies, joka voi kirjoittaa kirjan mielestään toisesta ihmisestä, kertomatta oikeastaan muista kuin itsestään ja omista haluistaan. Minusta kukaan ei voi jäljitellä Lolitaa, koska hän on fiktiivinen hahmo kukaan ei voi tuntea todellista Lolitaa, jonka oikea nimi oli Dolores.

A lolita reading Lolita

Common to both the Lolita of the  Nakobov's book and and lolita of fashion is the intoxicating multitude of details. But where lolita is dreaming of aesthetics of the days gone by Lolita is a spirit of her time, and book gets to the disgusting side of realism. I one got a private message with a puzzled question. "Why are you trying to imitate Lolita? Don´t you get she wasn´t a very nice girl?" Are children supposed to be nice to the one who rapes them? Say thank you and curtsey? Does the beautifully melodic song of complaints of of mr Humbert make people so soon forget what is really happening? Even though it is shortly and casually mentioned, is the quiet sobbing at night, of the Lolita, who simply had no other place to go inaudible?


Those of us who have had the unfortunate experience to know this boogeyman called a pedophile know only too well, and those who have not, or do not know they have are too ignorant, that each and every one of them see themselves as a tragic victim of their own desire for love. Nakobov´s mr. H may have been a language virtuoso, and maybe more intelligent than an average one, but not different in any other way. How he describes the “seal like” women past their golden “nymphet age” shows nothing but contempt. The shallow man sees their only value as breeding cattle of new nymphets, suitable to satisfy his lust.


One of my favorite passages is when Humbert of her remark finally realizes Lo may not be such a common teenager after all. That there may be a side to her he never knew. I say a victim can never be truly known, by the person who has made them one. Humbert Humbert is a dangerous person, who may think he is writing a book about another person, but can only write about himself and his desires. No one can imitate the true Lolita, whose real name was Dolores because she is a fictional character no one can know.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Terveisiä Sammatista

Olen palanut tanssileiriltä. Yritän taas opetella "normaalimpaa elämää", johon ei kuulu 6-8 tuntia treenausta. Leiri oli todella onnistunut. Teimme Bournonville baletin Bruggen Markkinat. Oma roolini oli itkevä Johanne, varsin maanisdepresiivinen tapaus. Luonneroolit ovat varsin hauskoja. Tein myös Preluden baletista Les Sylphides. Myös "herra kuvaaja" piipahti leirillä. Pääosin kuvaamassa toista tanssijaa, mutta muutaman suostui minustakin räpsäisemään.

Eräänä päivänä balettitunnillemme eksyi orava. Hyppäsi jostain katon rajasta. Jäi sitten paniikissa ikkunalle kyyhöttämään juoksenneltuaan tanssijoiden seassa. Vasta lounastauolla saimme sen hätisteltyä ulos.