A piece of forest that has been very special to me has been cut down and even the earth turned upsidedown. Just on monday I was sad about birtches being cut down that I'm used to looking at from my kitchen window. I get attached to trees. I feel like I've lost people. My mind is refusing to accept that no I can not go frolic among spring flowers, not ever again. I hate men with chainsaws and bulldozers with their noise and this this..."progress". I wish I could have a good cry about this, but I just feel like something is strangling me.
Goodbye dear magical place (pictures from spring two years ago):
Ihania kuvia♥ ja voi ei, miksi tuollaista pitää mennä tekemään!? Tosi harmi:(.
VastaaPoistaTunnen tuskasi. :( En tajua miksei kasvillisuutta voi vaan jättää rauhaan... Ihmisten turhat tarpeet tulevat aina edelle.
VastaaPoistaMinustakin on tosi surullista kun metsiä lähdetään tuolla tavalla mylläämään ja tuhoamaan :<. Onneksi kasvit puskevat yllättäviinkin paikkoihin ja uskon että vielä näät sen saman vanhan metsän puskevan esiin, vaikka sitä kuinka yritetään "hoitaa".
VastaaPoistaKiitos Iiris Kata ja Kaitchi.
VastaaPoistaSitä ei ole "hoidettu" vaan kutakuinkin kaikki alueelta on kaadettu ja maakin myllätty ympäri. Kuusen kasvaminen täysi-ikäiseksi kestää n. 60-70-vuotta, joten käsityskykysi metsän uudistumiskyvystä on nyt vähän virheellinen.